Pastoraali täältä pohjoiseen Georg Otsin Saarenmaan valssi tai vaikka kuinka haluatte Saaremaa valss. Juhannusklassikoita täällä.

" — Jospa te tietäisitte, Gertrude huudahti silloin ihastuksissaan, jospa te voisitte tietää, kuinka helposti minä voin kuvitella kaiken. Esimerkiksi voisin kuvata teille maisemaa: ...Meidän takanamme, yläpuolellamme on suuria kuusia, jotka tuoksuvat pihkalta, joiden runko on punainen ja joiden pitkät, synkeät, vaakasuoraan riippuvat oksat valittavat, kun iltatuuli haluaa niitä taivuttaa. Meidän jalkojemme juuressa, vuoripulpetilla aukiolevana kirjana on niitty, vihreänä ja kirjavana. Varjossa se käy sinertäväksi, auringonpaisteessa se hohtaa kullalta ja kirjan sanoja ovat kukkaset, gentiaanat, hanhenjalat, leiniköt ja kaikkein kauneimmat Salomon liljat, näitä sanoja lehmät käyvät tavaamassa kellot kaulassa ja enkelit tulevat niitä lukemaan, koska te kerran sanotte, että ihmisten silmät ovat kiinni. Kirjan alareunassa näen suuren virran, joka kuohuu savuavaa usvaista maitoa ja peittää salaperäisen rotkon, virta on valtavan leveä, sen toista rantaa ei näy, ja tuolla edessämme ovat ... —  — Olisin halunnut itkeä, mutta sydämeni tuntui kuivemmalta kuin erämaan hiekka."

Lähtösauhut Sunday Classic'issa vihdoin Smokielle. Ah, needles and pins... Hiukan pistelee. Ja lähdössä on Hanif Kureishikin. Kureishin Lähtö-tarinan suomentaja Emma Murros kommentoi Avain-kustantamon viimeisimmässä esitelehtisessä kääntämisen vaikeutta.

Smokiesta Wiki kertoo ja englanniksi enemmän.

Free China, free Tibet!

Kiinalaisperua, Mr Bones & Mon Youssuf

Chowchow -- Koopreme presents YouTube-kaappaus esittää

Sekoiltiin tämän esityksen kanssa Viidennen roolin palstoilla jo viime viikon Sunday Classic'issa. Silti "All my days I’ve been searching, to find out what this life is worth…" Äshh, tämähän on vähän niin kuin jatkoa viime tiistain klassikollemme Bowien Ziggy Stardustin Starmanille. Ziggy, ziggy, ziggy…zig, zig, zig... "Love is my religion”, muistettiin jostain menneen hämäristä tämä Ziggy Marleyn reggae. Noh, joh on Timbuktun väen piuhat nyt sekaisin, kun tämä biisi ilmestyi meitin koneelle ilmesesti naapurin Moussan verkosta? Aivan mystistä? “Love is my religion”, täysin, täysin mystistä. Syynä ei voi olla nautittu orientaltee eikä murukaffe? Nyt nurjotetaan ja toivotaan, että olis edes YouTuben Koopreme-kaappauksen koiru puraissut video-ukon varpaat, kun yritti haukulle niitä niin auliisti tyrkyttää. Että naps vaan... "I don't want to fight, hey let's go fly a kite..." Rhombin leijuukin upeasti Timbuktun tuulissa!

Elokuvaintoilijoina viihdyimme täällä mainiosti. Koko Moussan baarin poppoon pokeri-ilta meni ihan poskelleen hoilatessamme kuorossa Moviestaria. Porukka sekosi täysin ja jammaili ringissä paljain jaloin hiekka pöllyten baarin pihalla.

Dogville ja muutakin nuorisoa... Oih Moses, Moses, vain koirut jäävät henkiin... Horisontissa siintää jo Manderlay!

Britti David Bowien Young Americans vuodelta 1975 soi sekä Dogvillen että Manderlayn lopputekstien taustalla. Nerokas Dogville Deen lempileffalistan kakkosena Tarkovskin Stalkerin jälkeen. Odottelemme Washingtonia, josko Trier vielä innostuu päättämään Amerikka-trilogiansa?

Jostain syystä meidän kuvagalleria ei toimi, on ollut paljon tökkimisiä täällä Vuodatuksessa, joten blogin pito on jämähtänyt, nyt taas kuvat eivät suostu latautumaan? Tai siis koko kuvagalleria ei avaudu. Voihan Timbuktu!

Erityistervehdys Optimistiselle realistille,joka näyttää olevan myös Amerikan musiikin lumoissa.

Tervehdyksin Timbuktun pragmaatikot

Tassuttelet kaukana, et murise.

Nurisetko kun näet minut, kuulet minut kaukaa muuttumattomana?

Sama vanha pimeys viipyy kuin kiusallaan taivaan kannella, jota valo ei läpäise.

Missä meidän yhteytemme?

Halloo, halloo, nyt ei kuulu! Ei kuulu!

Ei kuulu, halloo!

Avaa Iridium, jospa yhteys alkaa toimia?

Halloo, oletko siellä, minne et koskaan ole minua päästänyt?

Painan itkuiset kasvoni vielä kerran pörröiseen turkkiisi.

"Pelolta Suojeleva Bardorukous

Kun elämäni matka on saapunut loppuunsa

ja minä harhailen bardotilassa yksin,

— sillä sukulaiseni eivät seuraa minua tästä maailmasta lähtiessäni —

lähettäkööt rauhalliset ja vihaiset buddhat myötätuntonsa voiman

ja hälventäkööt tietämättömyyden tiheän pimeyden.

Kun, erottuani rakkaista ystävistä, harhaillessani yksin,

omien kuvajaisteni tyhjät muodot näyttäytyvät,

lähettäkööt buddhat myötätuntonsa voiman,

niin etteivät bardon kauhut saavu.

Kun viisauden viisi hohtavaa valoa loistaa,

pelotta tunnistakoon mieleni itsensä;

kun rauhallisten ja vihaisten muodot näyttäytyvät,

pelotta ja luottaen tunnistakoon mieleni bardon.

...."

Tiibetiläinen kuolleidenkirja. Suuri Kuulemisen Tuoma Vapautuminen Bardossa. Toimittaneet Francesca Fremantle ja Chögyam Trungpa. Alkuteos The Tibetan Book of The Dead — The Great Liberation through Hearing in the Bardo, 1975, suom. Ilkka Tanner. WSOY 1979

Haloo, kuuleeko Tiibet?

Pari uutta ystävää. Pohjoisen Yuki -- eihän tommoisia ole olemassakaan?  Leirin ohi  tassutteli myös Ceeta

http://www.hs.fi/videot/1135243841236?kategoria=Uutiset

Timbuktussa tapahtuu...

Jotenkin vain tuntuu joskus tältä...

Joskus Timbuktussa...

 Nightblindness...  valokuvatorstai on toivoa täynnä

Klaani

Jo on mennyt mennyt vuosi,
menköhän tämäkin vuosi
muien vuosien mukahan,
muien päivien perästä!
Laulelkame, soitelkame,
tehkäme iloinen ilta!

 (Kanteletar)

Vetää vakavaksi: Atlantiksen koordinaatit kadoksissa ja muutenkin sumeeta. Epätoivoista etsintää Timbuktussa...

Matkoja veden yli, nyt takaisin perusleirissä.

Kiitokset kaikille tervehtijöille. Terveisiä Nigeristä... kiitoksia myös musiikista Etran Finatawa, palaamme pian...

Timbuktun klaani

"Silloin kissa kuuli kuinka hiiret rapisivat kellarissa. Se huusi Mustia ja juoksi kellariin pölynimurin kanssa. Musti otti kynän hampaisiinsa ja rupesi raapustamaan: 'Minulle on nyt tullut karvanlähtöaika. Vanha karva lähtee tukkoina, ei pitäisi mennä sisälle ollenkaan. Sitten kasvaa uusi, siisti kuin silkkiä vain. Pian olen kuin paraskin merinolammas! Kurkku on myös vähän käheä tätä nykyä. Ohikulkijoita on paljon ja kaikkia täytyy haukkua. Kun on haukkunut tunnin tai pari on ääni ihan maassa, juuri ja juuri henki kurkussa pihisee. Rakkaat isä ja äiti, te ette kerta kaikkiaan tuntisi minua nyt. Häntä on kiepillä, korvat törrössä, kuono kylmä ja minä vain pörhistyn. Talvella voin hyvin nukkua kinoksessa. Minä käyn nykyisin kaupassa. Kaikki myyjät tuntevat minut. Minulle annetaan luita ilmaiseksi... Niin että ei teidän tarvitse olla minusta huolissanne. Minä olen kyllä terve kuin pukki. Jos joutuisin näyttelyyn, saisin ilman muuta kaikki mitalit. Kauneudesta ja viisaudesta. Näkemiin. Poikanne Musti-setä.'Sitten se halusi korjata sanan 'Musti' sanaksi 'Fedja'. Siitä tuli jotakin kummallista: 'Näkemiin. Poikanne Fusti-setä."

Eduard Uspenski, Fedja-setä, kissa ja koira. Kuvitus G. Kalinovski. Alkuteos Djadja Fjodor, Plos i Kot, 1974, suom. Martti Anhava. Otava 1975

Nappula sähköttää, että Eduard on saapunut pohjoiseen. Nappula käy kärttämässä omistuskirjoitukset Fedja-setä -sarjaansa. Otavalta on ilmestynyt kuusi suomennettua Fedja-setä -tarinaa: Fedja-setä, kissa ja koira (1976), Fedja-setä ja täti Tamara (1995), Fedja-setä rakastuu (1997), Fedja-sedän talvi (1998), Fedja-setä menee kouluun (1999) sekä Fedja-setä ja kutsumaton vieras (2003).

"FEDJA-SEDÄN KIRJE

Prostokvashinoon kevät tulee aina odottamatta. Vasta eilen oli talvi, lumipyryä, pakkasta. Ja äkkiä aurinko paistaa täydeltä terältä, säteilee, purot virtaavat, teillä on iljankoja — on tullut lämmin.

Joskus kevään korvalla Matroskin-kissa ja Musti-koira saivat kirjeen Fedja-sedältä kaupungista:

Musti ja Matroskin, Prostokvashinon kylä, Moskovan alue.

He ilahtuivat kirjeestä kovasti. Musti pani nenälleen lasit, jotka posteljooni Petshkin oli unohtanut heille, ja alkoi lukea:

Rakkaat ystäväni, pörröinen Musti ja viirukas Matroskin. Olin äskettäin äidin ja isän kanssa lomalla ulkomailla, Suomessa...

Tässä kohden Musti huomautti:

— Jotkut ne vain käyvät lomilla, ja toiset eivät edes tiedä, mikä se sellainen loma on.

— Etkö sinä muka tiedä, mikä loma on? hämmästyi Matroskin. — Sinähän olet jatkuvasti lomalla: heilutat häntääsi ja juokset pitkin peltoja. Se otti kirjeen Mustilta ja alkoi lukea:

Elämä ulkomailla on sangen mielenkiintoista. Siellä on hyvin siistiä, ja siellä on kaikkea. Mutta kaikkein eniten minä ihmettelen sitä, miten paljon siellä on tehty lapsia varten. On lasten vesipuistoja, missä kaikki uivat ja keinuvat keinotekoisilla aalloilla. Siellä on Muumimuseo ja Puuhamaa. Se on sellainen paikka jossa lapset voivat huvitella.

— Tiedän, sanoi Musti. Olen nähnyt televisiossa.

— Niin tietysti, nälvi Matroskin, — ethän sinä eroa televisiosta edes nukkuessasi.

Se jatkoi lukemista:

Ja sitten sain ajaa erikoisilla kärryillä, joiden eteen oli valjastettu kameli.

Musti ihmetteli taas:

— Miten sitä Suomessa muka kamelilla ajetaan? Suomessahan kuuluu ajaa poroilla.

— Voi sinua! sanoi kissa. — Sehän on eksoottisuuden tähden. Joka ikinen lapsi siellä on poroja nähnyt, mutta ei kameleita. Kamelit ovat siellä harvinaisia, niin kuin meillä vaikkapa strutsit. Niinpä he ajelevatkin kamelilla.

Musti luki kirjeen loppuun:

Rakkaat ystävät, kun tulen kesäksi teidän luoksenne Prostokvashinoon, meidän täytyy myös järjestää siellä jotakin mielenkiintoista, jotta lapset voisivat pitää hauskaa ja vanhemmat levätä. Eikö totta?

— Selvän teki, sanoi Matroskin. — Jo on aikoihin eletty. Rauhallinen elämämme Prostokvashinossa on päättynyt — nyt sitten vain kirimään Suomea kiinni!"

Uspenski Eduard, Fedja-setä ja kummitus. Kuvittanut  Salla Savolainen. Alkuteos Prividenije iz Prostokvašino, 2005, suom. Vappu Orlov. Tammi 2008

Jäimme kaipaamaan Gennadi Kalinovskin kansi- ja piirroskuvituksia aiemmista Eduardin kirjoista. Vaikka Salla Savolainen jatkaa kummitus-kirjassa musta-valkopiirroksin ikään kuin Kalinovskin tyylillä, ei se ole sama. Se ei ole sama! Varsinkaan kirjan värikannesta emme niin kovasti pitäneet, hau-hau. Lapset varmasti ihastuvat ja myyvähän se varmasti on. Gennadia ei enää ole, joten tähän on tyytyminen. Otavallakin saatiin joskus kaameita kansia aikaan Uspenkin kirjoihin mm. Seven-pokkarina ilmestyneeseen Fedja-setä, kissa ja koira, hau-hau, hau-hau, hau-hau!

Hannu Mäkelältä ilmestyi samaan syssyyn kirja Eduard Uspenskista. Mäkelä kuvaa ystäväänsä: "Uspenki on Uspenski, omanlaisensa mikstura nallekarhua, Tsheburashkaa, Woody Allenia, Rymy-Eetua, Pushkinia ja traktoria. Ja varsinkin pientä uteliasta poikaa, joka niin kauan on etsinyt oikeaa äitiään." Kirjan loppuun Mäkelä on koonnut Epilogin eli viisi lopetusta Uspenskin tapaan:

"ENSIMMÄINEN LOPPU ELI LOPUN ALKUSOITTO...

TOINEN LOPPU: TYÖSTÄ, RAKKAUDESTA JA YSTÄVYYDESTÄ...

KOLMAS LOPPU ELI MUISTUTUS SATTUMASTA JA JOHDATUKSESTA...

NELJÄS LOPPU ON KERTOMUS ERON HAIKEUDESTA JA VAIKEUDESTA...

VIIDES LOPPU ON VIIMEIN VIIMEINEN

Eikä mitään muuta enää tarvita. Nyt on päästy perille, pääteasemalle. Niinpä minäkin lopetan kirjan Uspenskin tavoin yksinkertaiseen ja selkeään venäjän sanaan:

Konets.

P. S. Eikä lopun jälkeen tule enää mitään. Ellei sitten taas uusi alku ja uusi kirja, niin kauan kuin tietä suinkin riittää."

Mäkelä Hannu, Eetu — Matkoja Eduard Uspenskin maailmaan.Tammi 2008

Safariajelulla epätasaisessa maastossa susien ja villisikojen keksellä Timbuktun väkikin

Terveisiä, uusia kirjoja odotellen ja mielihyvin kiitos Eduardille, Matroskinille ja Mustille! Postitimme juuri toivomuskirjeen Prostokvashinoon, sikäli kun Petshkin kaikesta kauhistuksesta toivuttuaan sen teille kantaa.

Jäpät pohjoisessa Tinariwen - Cler Achel (from Live DVD)

Cler Achel / I spent the day

I spent the day and still the following night

I spent a whole season travelling

You've gone, Mila, you've already gone and I've plunged deeper into my dreams

Whatever my thoughts, she occupies them all, and my heart cries out still

It's time which separates the beloved from those they love

And when you think of them, painful obsessive thoughts are all that come

...

Words and music Ibrahim Ag Alhabib

Dee hyppii ilosta uutukaisen pullahdettua Austerilta. Mutta että Dee on saanut kylän tuaregiukkojen pöydästä kutsun Ibrahimin pokeripiiriin siinäpä vasta riehan paikka.

Syytä riemuun Timbuktussa

Maailman tilanteen ollessa mikä nyt sattuu olemaan ilmenee klaanimme keskuudessa mielipiteenilmaisua. Delegaatiomme puheenjohtajan nuijaa kopautteleva Mr Bones ottaa ohjat päättäväisesti tassuihinsa.

– Maailman tilanne ei näytä lupaavalta, siksi ehdotan yleistä keskustelua. Pyydän käyttämään puheenvuoroja.

– Noh, nyt meni kohdalleen.

– Huomaan kuitenkin, että eräät täällä esitetyt väitteet eivät ole ainoastaan naurettavia vaan myöskin vaarallisia.

– Arvasinhan minä, että koko vastustusryhmän touhusta tulisi pannukakku!

– Minä ihmettelen, että näin arvovaltaisessa seurassa voidaan esittää tuollaisia mielipiteitä.

– Ja nyt kun olemme tehneet päätöksemme, noudatamme niitä jyrkästi ja tinkimättä.

Timbuktulaiset, aina pienten puolesta