|
|||
 |
|
||
|
31.01.2010 - 11:22
Dave-ilmiön iskiessä viime viikolla Sunnuntain soittoihin, lataamme mekin yhden lempilaulun: Pieni ja hento ote live-versiona. Neljännesvuosisata sitten Pieni ja hento ote soi sinisemmin. Nappula sähköttää pohjoisesta: 'Fineland' on nyt vihdoin virallisestikin rekisteröity tavaramerkki. Arvasimmehan, kyllä joku hyvän idean nappaa. Brändäysryhmäkökö napsi nietosten keskelle? Edelleen etsimme soittoon Evan biisiä En plats på jorden, josko jostain kolosesta löytyis'? Soitantaa sunnuntain linjoilla. Siinä kaikki tällä erää Timbuktusta 22.01.2010 - 17:49
Aurinkoista ja aurinkoista, kaupunkeja ja kaupunkeja, katuja ja katuja... Vainukoiruista huolimati tuubista ei löydy soittoon Eva Dahlgrenin En plats på jorden -kipaletta, mutta ehkä tässä maailman tilanteessa kävis' Ralph McTellin Streets of London. Voi vääntää Streets of Cite Soleil. "Let me take you on a drive through the streets of Port-au-Prince" otsikoi eräskin BBC News'in toimittaja. "…Yesterday's paper telling yesterday's news…" Ralphin puheista paljastuu, että The Poor People of Paris johti hänet Lontoon kaduille. Timbujen pääkopissa päädyttiin Port-au-Princen murjoutuneille kaduille, kujille. Edit kertoo puolestaan pariisilaisen tarinan, La goualante du pauvre Jean. Joku voisi lopulta kysyä, että miten edellä mainitut seikat liittyvät yhteen? Ja timbut vastaisivat, ettei kai sitten paljon mitenkään? Mutta soitto raikaa.... "...She's no time for talking, Koti kopissa Timbuktun koiruillakin
P.S. Oli tarkoituksemme kirjoittaa kiinansinisestä. Vincentin chinablue-väritietous luiskahti edellisen sunnuntaisalongin eli Etäisimpien kaukausuuksien kommenttilootaan. 16.01.2010 - 21:29
Sama taidepläjäysenä "Hän katseli omaa sieluaan kaukoputkella. Hän näki ja näytti että se, mikä oli vaikuttanut täysin epäsäännölliseltä, muodosti kauniita tähtikuvioita, ja hän liitti tietoisuuteen maailmoihin kätkettyjä maailmoja." Johdanto-ote Jungin kirjaan S. T. Coleridgen Notebookista. Carl Jung Unia, ajatuksia, muistikuvia. Saksankielinen alkuteos Erinnerungen, Träume, Gedanken, 1961. Suomentanut Mirja Rutanen. WSOY, 1995. Unien, ajatusten ja muistikuvien lopussa listaus teoksen avaintermeistä, mm. 'sielusta':
"Mikäli ihmisen sielu on 'jotakin', niin ainakin se on äärettömän monimutkainen ja rajattoman moninainen niin ettei sitä voida tavoittaa pelkän viettipsykogisen selityksen avulla. En voi muuta kuin kaikkein syvintä ihailua ja kunnioitusta tuntien vaiti katsella sielun syvyyksiä ja huippuja. Niiden tilaton maailma kätkee sisäänsä mittaamattoman kuvien runsauden, jonka elävän kehityksen vuosimiljoonat ovat keränneet ja orgaanisesti tihentäneet. Minun tietoisuuteni on kuin silmä, joka sulkee sisäänsä kaikkein etäisimmätkin kaukaisuudet, mutta psyykkinen ei-minä on se joka täyttää tämän tilan tilattomasti. Eivätkä nämä kuvat ole pelkkiä varjoja vaan voimakkaasti vaikuttavia sielullisia tekijöitä, jotka me kyllä voimme ymmärtää väärin mutta joilta emme koskaan riistää niiden voimaa vaikka kieltäisimme ne. Voin verrata tätä vaikutelmaa vain öisen tähtitaivaan tarjoamaan näkyyn, sillä sisäisen maailman ekvivalentti on vain ulkoinen maailma, ja aivan kuten tavoitan tämän maailman ruumiin välityksellä, samoin tavoitan tuon sisäisen maailman sielun välityksellä" (Einführung zu W.Kranefeld " Die Psychoanalyse", 1930; Ges. Werke IV, 1969, Freud und die Psychoanalyse, s. 381.)
Timbut tien poskessa tähtitarhoja tihruten, soitot salongeissa 03.01.2010 - 20:44
The Dirty Mac soittelee The Rolling Stones Rock and Roll Circus -hösselissä vuonna 1968 Yer Blues, aikamoiset sanoitukset ja taustat. Ei tää oo aavikkolaisten maun mukaan, mut' jotenkin sijoittuu nyt Pohjolan tapahtumiin. Viimesunnuntain soittoja täällä ja uusimmat tästä.. Timbut -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Arki aamulla... synkeälle vuoden alulle vastapainoksi hieman hillittömyyttä... …And when I look into this faceless crowd Hyv' aamuyötä! 02.01.2010 - 22:19
Käytiin kaappaamassa huikeat musat täältä. Just' kun olimme rantautuneet, kehotettiinkin takaisin vesille: ...take me to the river, drop me in the water ...love is an ocean, I can't forget… Mikäpäs siinä, vaikka delegaatiomme kastuisikin.
Vielä jatkuu pikkutakkikavalkadi, esittelyssä tällä kertaa sävyisän sielukasta harmaaruutuista ja puhtaan valkoista. Huisin hieno on Al Greenin oma versio Take Me To The River kuin myös Talking Headsin versio live-videolla Stop Making Sense. Lyriikat hieman vaihtelee esittäjän sanoman mukaan.
Täällä löytyi lisää jokimusaa eli Simple Minds*in She's A River, loistolyriikatkin.
Maailmaan heitettyinä, vieraan kaupungin laidalla leirissä nököttää litimärkiä matkalaisia.
Timbut rannalla 20.12.2009 - 11:06
Jos ei tämä niin mikä sitten... jouluvalot syttyvät? Ovet auki, Light My Fire! "Come on, baby, light my fire, Aavikkolaiset aluksi aivan auts, ihan pihalla jouluteemasta, mutta löytyihän valoa elämään, Doorsin Roundhouse-keikka Lontoossa v. 1968, eräänlainen tähti syttyy eikä aikaakaan kun sammuu... Kunhan kapteeni kääntää kokan kohti rantaa, astumme maihin ja suuntaamme aavikolle. Keräämme kanelipuunoksista juhlakokon, koristelemme piikkiakaasian pienin simpukoin, ripustamme oksille kultalangalla punottua sisalnauhaa ja tutkailemme öistä linnunrataa. Pohjolan taivaalla, Kaksosten suunnalla huiskaavat nyt pitkin ja poikin Geminidien meteoriittiparvet. Tähdenlennoin toivomme ja toivotamme rauhaa! "Kuin ois kautta vanhan valtakadun
joulun hellä henki liidellyt,
luo se rauhan, tuhatöisen sadun,
mik' on aika aikain hämyyn himmennyt,
on kuin outo onni kaiken kirkastais,
ihmismurhe vihdoin rauhan sais.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.
On kuin aika punois unisillan
yli elon myrskyn valkamiin,
soittais loppuun vanhan joulu-illan,
loisi uuden uskon ihmisiin,
loisi ihmiskunnan suurta unelmaa,
joka taiston takaa kangastaa.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan."
Ote Larin-Kyöstin runosta Joululaulu
Kokoelmasta Valittuja runoja, II sarja, 1923
Julkaistu Tammen sarjassa Lapsuuden joulu
Jotain vanhaa ja vielä vanhempaa... Soitto soi taas täällä!
____________________________________________________________________
Siitä lähtien kun laivatohtori tutkittuaan Youssufin terveydentilaa ja enteiltyään piikitystä elämämme on ollut yhtä anelua puolin ja toisin. Youssuf kerjää huomiota: "If I stay here just a little bit longer. If I stay here won't you listen to my heart…" Dee puolestaan hokee:
"You know the sun is shining; it's raining in my heart.
I don't know what to do since we've been apart. Why don't you tell me, babe, what is going on? You know I love you darling, don't want to be alone." Vain Bones seisoo vakain mielin: kaikella on aikansa. Vaara ohi, laitettiin huojennusriehuksi Eric Claptonín ja Greg Phillinganesin kipaleella Tearing Us Apart hyvässä seurassa, lavalla uskomattomat Tina ja Eric! Timbut tallessa toistaiseksi, sydämet eheytyvät 10.12.2009 - 22:23
Tarun parin viikon takaisiin finanssialan soittoihin jatkoksi tarjoamme Dire Straitsin Money For Nothing Wembley Arena 10.07.1985. Straitseista englanniksi. Mitä Sunnuntain klassikoihin tulee netin pieni sivistyssanakirja selvittää:
Klassikko; pysyvän, tunnustetun aseman saavuttanut taiteilija, filosofi tms. taikka teos
Klassinen; pysyvän, tunnistetun aseman kulttuurissa saavuttanut; tyypillinen, luonteenomainen, usein mainittu
Nyt olis monikertaisesti esitellyn kirkkaan keltaisen lisäksi tarjolla oranssia ja pinkkiä pikkutakkia, suorastaan kokopukueleganssia, jolle ei toki Jack Sonnin 1980-luvun hempeän sininen takinretale vertailussa mitenkään häviä. Mark Knopfler oransseissaan, liekö kittakin sävytetty? Eric Clapton pinkeissä. Aika tekee tehtävänsä: äijät tyylikkäitä, musa viilennettyä. Videon lataaja mainitsee: "Knebworth, Hertfordshire, Saturday, June 30th, 1990. In aid of the Nordoff-Robbins Music Therapy Centre for providing music therapy for handicapped children and the BRIT school for performing arts and technology, 120,000 fans gather for a historic event featuring a legendary lineup of British rock artists..." Sunnuntain soittoja täällä. Timbut 02.12.2009 - 17:07
I don't wanna talk about it
How you broke my heart
If I stay here just a little bit longer
If I stay here won't you listen to my heart
Oh oh my heart...
Soitto soi täällä. Timbuktussa särkyneitä, itsenäisiä ja itsepäisiä sydämiä 29.11.2009 - 12:19
Ensin raakutaan korvat punaisina ja turpavärkit turvoksissa, mutta lopulta koittaa maksun aika: kasvot kalpenee, mieli mustenee, turvat töksähtävät tukkoon ja kaikki alkaa näyttää valjulta. Mukaiset musiikit raikaa eli Procol Harumin A Whiter Shade of Pale -esitys vuodelta 1967. Selventävää laulun lyriikasta, vielä kirkkaammin.. Muu soitto raikaa täällä. Vuosia myöhemmin, 2004: Hyttiin ilmestyi lähes burmalainen kissa — of these far off things… Tervetuloa lauman jatkoksi! Yhteiselämää Timbuktussa 21.11.2009 - 11:59
Torstai 26.11.2009 Latasimme viimelauantaina sunnuntaimusaksi Eaglesien Hotel Californian. Biisin henkilökohtainen pikkujouluyhteys löytyy lähinnä lopun riimistä:
Last thing I remember, I was
Running for the door I had to find the passage back To the place I was before Kylmä tuuli tuiversi Kalifornia-videon huish...ttiin. Copyrightin takia video ei enää pyöri, joten lataamme tänne alkuperäisemmän sunnuntaisoittoaikeen Eaglesien New Kid In Town esitys vuodelta 2005. Soitolla ei käsittääksemme olisi mitään näkyvää yhteyttä pikkujoulukarkeloihin? Toisenlaisesta pienuudesta lienee kysymys. Aiemmin tämä lataushanke kaatui, koska ei vielä ole löydetty kuvaa "pienestä", ei vieläkään... Valokuvat kuten edellisen pikkujoulukauden muistikuvatkin kummasti kadoksissa. Niin myös taivas. Kausisateiden vuoksi tähtitarkkailuun vain ajoittaisia mahdollisuuksia, siksi olemmekin alkaneet puurtaa kadotusta koskevan hankkeen parissa. Bonesin mielestä yritys on epätoivon riivaama. Youssuf näkee mahdollisuuksia löytää: ainahan ilmenee jotain pientä ja uutta.
Kulkuset ei kilaja, mutta tuulikannel soittelee kling, klang, kling... Ooh, hoo, Ooh, hoo, Ooh, hoo... Timbuktulaiset kadotuksen kourissa P.S. Löytyikin tilalle varhaisempi, tyynempi Hotel California -versio vuodelta 1994, intro ja soittokin poikkeaa aimmin täällä kuullusta mahtiversiosta. Arvattavasti pian kylmä tuuli tuivertaa tämänkin pois. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Lauantai 21.11.2009 Ilmeni, että Eagles-yhtyeen Glenn Frey teki Thlema & Louise -leffaan biisin Part of Me, Part of You, jota soiteltiinkin viikolla. Nyt voimalaulu nuorelle Kaliforniaan lähtijälle, Hotel California. Turvallista matkaa! San Francisco here I come! Kyllähän aavikolla ja pohjolassakin Eagles tanssittaa tai miten nyt kukin sattuu jalkojansa siirtelemään. Voi olla, että pikkujouluista tulee niin pienenpienenpienet, ettei niitä edes pysty näkemään saati kokemaan. Testattuamme ennakkopikkujouluilua jouduimme toteamaan: kannattaisi aloittaa jo syyskuussa. Lahjoja jaeltiin ja pöydät notkuivat jouluherkkuja. Such a lovely place, Such a lovely face. Hertsyykel nytkö se jo alkaa? Eihän ole kauan, eilen viime kesänä, Eagles Helsingissä. On a dark desert highway, cool wind in my hair
Warm smell of colitas, rising up through the air Up ahead in the distance, I saw a shimmering light My head grew heavy and my sight grew dim I had to stop for the night There she stood in the doorway; I heard the mission bell And I was thinking to myself, ’this could be heaven or this could be hell’ Then she lit up a candle and she showed me the way There were voices down the corridor, I thought I heard them say... Welcome to the hotel california Such a lovely place
Such a lovely face Plenty of room at the hotel california Any time of year, you can find it here Her mind is tiffany-twisted, she got the mercedes bends She got a lot of pretty, pretty boys, that she calls friends How they dance in the courtyard, sweet summer sweat. Some dance to remember, some dance to forget So I called up the captain, ’please bring me my wine’ He said, ’we haven’t had that spirit here since nineteen sixty nine’ And still those voices are calling from far away, Wake you up in the middle of the night Just to hear them say... Welcome to the hotel california Such a lovely place Such a lovely face They livin’ it up at the hotel california What a nice surprise, bring your alibis
Mirrors on the ceiling, The pink champagne on ice And she said ’we are all just prisoners here, of our own device’ And in the master’s chambers, They gathered for the feast The stab it with their steely knives, But they just can’t kill the beast Last thing I remember, I was Running for the door I had to find the passage back To the place I was before ’relax,’ said the night man, We are programmed to receive. You can checkout any time you like, But you can never leave! Turvallista matkaa! Tule elävänä takaisin!
Dee ja Timbuktun turpa-juntit 17.11.2009 - 17:30
Kaukainen ääni kutsuu kalastusretkelle. Thelma and Louise are going fishing, Thelma and Louise are going to catch a hell, Thelma and Louise are going to get a vacation, have margaritas, do they? Kummallisesti kulkevat ajatusten aaveet. Olimme miettineet soittoon Ridley Scottin v. 1991 ohjaaman Thelma & Louise -leffan soundtracks-musaa, mutta vaikeus mikä biisi, sitten asia unohtui... Muissa ympyröissä leffan musa tuli yllättäen vastaan. Eaglesien Glenn Frey teki biisin "Part of Me, Part of You" Thelma & Louise -leffaan. Eagles-yhteys jatkuu ensi sunnuntaina.
"…I felt it when the sun came up this morning
I knew I could not wait another day Darling, there is something I must tell you A distant voice is calling me away…" Leffan lopussa soi Joe Sample & Will Jennings kirjoittama ja B.B. Kingin upeasti esittämä kipale "Better Not Look Down" "...Better not look down, if you want to keep on flying
Put the hammer down, keep it full speed ahead Better not look back, or you might just wind up crying You can keep it moving, if you don't look down…" Jokunen sunnuntai sitten klassikoissa pyöri Midnight Cowboy -elokuvan musiikkia, Harry Nilssonin "Everybody's Talkin'". "…I'm going where the sun keeps shining
Thru' the pouring rain, Going where the weather suits my clothes, Backing off of the North East wind, Sailing on summer breeze…" And skipping over the ocean like a stone. Jollakin tapaa Thelma ja Louise -leffan ystävykset muistuttavat Midnight Cowboyn surullisia sankareita Ratsoa ja Joe Buckia? Thelma and Louise are going fishing, Thelma and Louise are going to catch a hell, Thelma and Louise are going to get a vacation, have margaritas, they do!
Kaukainen ääni kutsuu aavikkolaisia...
15.11.2009 - 11:44
Rod ja Ron herättelevät Royal Albert Hallissa vuonna 2004. Maggie kai havahtuu lopulta. Yrittää korjata, mitä korjattavissa olisi, mutta vahinko jo tapahtunut. Oli tarkoitus niitata tähän kuva, every picture tells a story. Mutta kuten koordinaatitkin, ovat matkalaisten kuvat kadoksissa. Musiikkia piisaa täällä. Kuvatusten kimpussa timbuktulaiset 07.11.2009 - 16:39
"Saattaa olla, että koiranpäivät, mitä sanan alkuperään tulee, ovat yhteydessä kreikkalaisiin ja Siriukseen, mutta minä käsitän ne kirjaimellisesti. Kun nimittäin olen saanut tarpeekseni henkisestä työstä, kun järkevä keskustelu ja kohteliaisuus nousevat kurkkuuni asti, kun voin pahoin nähdessäni kirjoituskoneen – silloin vetäydyn pois ihmisten seurasta ja hakeudun eläinten pariin." Ote Konrad Lorenzin kirjasta "Koiran elämää: Tiedemies kertoo koirista". "So kam der Mensch auf den Hund", 1950. Suomentaneet Kirsti Ahlman ja Kari Lagerspetz. Tammi, 1955.
"Nykyaikaisen elämän elokuvankaltaisessa tapahtumienvirrassa ihminen tarvitsee jotakin, joka kertoo hänelle aika ajoin, että hän on vielä oma itsensä, eikä mikään voi vakuuttaa tätä hänelle yhtä rauhoittavalla tavalla kuin 'neljä tassua kintereillä'." Tai kahdeksan.
Dee iloitsee retkirepusta löytyneistä Konrad Lorenzin kirjoista. Youssuf ihmettelee, että moneenko kertaan niitä luetaan, aina vaan... Chow chow oli viimevuosisadan alussa eräänlainen "merkkikoira", jonka Euroopassa tapahtuneesta – erityisesti Englannissa – surullisesta jalostustarinasta Lorenzkin kertoo.
Eräs matkakumppani on nyt niin pentukuumeissa chowiin, että aikoo hankkia riesoikseen kiinanjästipään. Tuntien hyvin matkalaisen Dee yrittää hillitä chowin hankkimishaluja ja ohjata kuumeista toisentyyppisen rodun partaalle, "helpomman". Youssuf ja Bones närisevät yhteen ääneen pitääkö Deen nyt kaikki rodun kauheudet paljastaa.
"...valtaosaltaan lupus-verinen koira ei rajattomasta uskollisuudestaan ja kiintymyksestään huolimatta koskaan ole aivan tyydyttävän alistuva. Se on valmis kuolemaan sinun puolestasi, mutta ei tottelemaan sinua: ainakaan minä en koskaan ole kyennyt saamaan osakseni moitteetonta kuuliaisuutta tällaisen koiran taholta – ehkäpä joku parempi koirankasvattaja onnistuisi paremmin kuin minä. Tästä syystä näet harvoin kaupunkipaikassa kiinanpystykorvaa kävelemässä ilman talutushihnaa isäntänsä vierellä. Enintään se pitää yllä hyvin löyhää yhteyttä sinuun ja ainoastaan silloin tällöin kunnioittaa sinua kumppanuudellaan."
Konradin sanoin Deekin neuvoisi ystävää koirahankinnassa: "Lupus-koiran (susi-linja, mm. chow) ylpeän, miehekkään uskollisuuden sijasta, joka on kaukana kuuliaisuudesta, aureus-koira (Lorenz piti yhtenä koiran esi-isälinjana kultasakaalia) tarjoaa käyttöösi koko palvelevaisuutensa: päivin ja öin, joka tunti ja joka minuutti se odottaa komentoasi ja pienintä toivomustasikin.
– – Lupus-koira joko hyväksyy yhden isännän, ehdottomasti ja ikuisiksi ajoiksi, tai ellei se isäntää löydä tai jos se menettää hänet, se käy yhtä riippumattomaksi ja itsevarmaksi kuin kissa ja saattaa elää ihmisten parissa koskaan solmimatta mitään lujia siteitä kehenkään. Tässä tilassa ovat useimmat Pohjois-Amerikan vetokoirat, joiden syvällä piilevät henkiset ominaisuudet tuskin koskaan pääsevät oikeuksiinsa, ellei joku Jack London oivalla niiden olemassaoloa ja ymmärrä niitä.
Sama pitää paikkansa monien keskieurooppalaisten kiinanpystykorvien suhteen, joita tästä syystä monet koirien ystävät hyljeksivät ja eläinlääkärit inhoavat. Myös kiinanpystykorvat hyvin usein 'kääntyvät kissoiksi' edellä kuvatulla tavalla, koska niiden ensimmäinen rakkaus osoittautuu epätyydyttäväksi eivätkä ne enää pysty toiseen. Kiinanpystykorvat vannovat peruuttamattoman uskollisuudenvalansa erityisen aikaisin.
– – Suorastaan kissamainen siisteyden vaisto on lupus-koirien miellyttävimpiä ominaisuuksia.
– – Myönnettäköön, että lupukselle luonteenomaiset jalot pedon ominaisuudet, sen ylpeä pidättyvyys vieraita kohtaan, sen rajaton rakkaus isäntäänsä ja samalla kuitenkin se säästeliäisyys, jolla se osoittaa todella syvää kiintymystään, ovat kaikki luonteenpiirteitä, joilla aureuksissa ei ole mitään vastinetta."
Sitten Konrad kertoo ilkikurisen tarinan riidoista, joita vaimon chowit ja Konradin paimenrotuiset perheessä aiheuttavat. Se on myös liikuttava kertomus chow-narttu Pygin rajattomasta rakkaudesta ja uskollisuudesta.
"Eläimet kertovat: Eläinten käyttäytyminen tiedemiehen tulkitsemana". Ote tarinasta "Ystävyysliitto" Konrad Lorenzin kirjassa "Er redete mit dem Vieh, den Vögeln und den Fischen", 1949. Suomentanut Jukka Koskimies. Alkusanat kirjoittanut Pontus Palmgren. Kuvitus tekijän. Tammi, 1953
Mistään ei löytynyt kuvaa Lorenzista koirien kanssa, mutta sen sijaan kuva Freudista terapia-koirineen iskeytyi tänne Flickr-lähteestä. Ohessa myös liikuttava ote Freudin kirjeestä Marie Bonapartelle, joka kirjoitti kirjan "Topsy: the story of a golden-haired chow". Maggielle terveiset. Herätellään huomenna? Rod seilaa Royal Albert Hallissa vuonna 2004. Sunnuntain soitot täällä.
 "Can you hear me, can you hear me, Kaukana ihmisten ilmoilta rajatonta rakkautta, aavoilla seilaten 31.10.2009 - 15:45
Maggieta edelleenkin heräteltäessä, päädyimme pyhäinmiestenpäivän, pyhäinpäivän hillitseminä hieman hengellisempään sunnuntain raton lähestymistapaan. When the saints go marching in… Hyvin raapii Louis! "He was born poor, died rich, and never hurt anyone along the way", siinäpä sanomaa kerrassaan.
Ai, kysyy Bones, milloin vietetään naispyhimysten juhlaa, entä pyhien koirueläinten vuosipäivää? Youssuf tietää kertoa sellaisten juhlien vähäisyydestä. Eipä niitä äitienpäivää lukuunottamati juurikaan kovin juhlavasti vietetä. Kalendaarista löytyvä Kotikasvatusyhdistyksen vuoden 1919 paikkeilla lanseeraama äitien päivä on alkujaan amerikkalaisperua.
Pyhien ukkojen joukkoon on päässyt sentään jokunen nainenkin. Irlantilaisen Brigidan (Birgitta) mukaan vietetään Riitan päivää 1.2. tai siis viettää kuka viettää.
Noh Maria on kovasti suosittu, hänelle on omistettu viisi juhlallisuutta: puhdistus-, ilmestys-, etsikko-, kuolin- eli taivaaseenastumispäivä sekä syntymäpäivä. Mikäpä olisi Mariana elellessä?
Niin noh toki Pääsiäisen piinaviikoilla akkoja lentelee pitkin taivaita, naismaailmassakin maagista säpinää.
Entäs Vappu, rullaati, rullaati rul-lal-lal-lei. Kun tämä 700-luvulla abbedissana ja lähetystyöntekijänä vaikuttanut anglosaksikuningas Richardin tytär Valburg julistettiin pyhimykseksi, kohosi hän erityiseen maineeseen Pohjolassa. Seurauksethan me hyvin tunnemme.
Pyhä Margareta suomalaisittain Marketta surmaa ristin ja uskon voimalla lohikäärmeen. Pohjolassa risti käsitettiin haravaksi ja niinpä Marketta aloittaa heinätyöt.
Aah naisten päivä sekä kokonainen ämmien viikko hämmentää heinäkuuta. 18.-24.7. kunnioitetaan Maria Magdalenaa ja Kristiina Neitsyttä. Akkainviikko periytyy alkukristilliseltä ajalta. Oli tietenkin harvinaista, että samalla viikolla pidettiin kaksi kirkkomessua pyhien naisten muistolle siitä sitten laitettiin koko viikko ämmiä täyteen niin saatiin kerralla koko kööri hoideltua pois miesmestareiden jaloista.
Heinäkuussa vielä viettelevät Nälkä-Martta ja Skövden Elin eli Älina "Suomessa hän on vain hallahäntä, vesihelma ja myös sateinen kuten muutkin heinäkuun naiset. 'Heleenana viimeistään heinät latoon, jos isäntä toimellinen on'."
Sitten on tietenkin Pohjolan 1300-luvun vahva näkijänainen, Vadstenan luostarin perustaja Pyhä Birgitta. Taru lienee melko tuttu suomalaisille huomattavan kirjallisen tuotannon sekä siitä kumpuavan birgittalaisluostariperinteen takia.
Pyhittäjämarttyyri "lammasten jumala" Anastasia tulee puolestaan idästä. Oh hoh, silloin ovat kylän akat keittäneet olutta ja ostaneet viinaa. 29.10. syötiin, juotiin pukeuduttiin miesten vaatteisiin, tanssittiin ja laulettiin vakat päässä. Huh-hui-hurjaa on ollut Raja-Karjalan meininki vielä 1600-luvulla.
Sitten on tämä Oravan päivä, jota on siirrelty kalendaarissa vuotuisen oravanmetsästyksen aloittamisen ajankohtana. Metsästys ei nimittäin saanut alkaa ennekuin orava oli karvallaan eli turkki väriltään täysin harmaa.
Kustaa Vilkunan "Vuotuiseen ajantietoon" ovat päässeet myös Liisa ja Kaisa. Kanonisoitu Liisa, erään 1200-luvulla eläneen maakreivin vaimo, on tullut kuuluisaksi armeliaisuudestaan köyhien ja sairaiden auttajana. Liisakin on tullut kalendaarisesti heitellyksi sinne sun tänne, mutta päätynyt marraskuulle kuten Kaisakin. "Kun ei pidä Liisa liukkaita eikä Kaisa kaljamia, niin ei ole hyvä leipävuosi tulevana vuotena." Kaisa, Aikatherinee koki marttyyrikuoleman kun hänet uskonsa puolustajana mestattiin 300-luvun Aleksandriassa. Kovia kohtaloita kautta menneen.
Oravanpyörässä Timbuktun häkkieläimet ja Dee, huolestuttavasti harmahtaa 25.10.2009 - 14:36
Piti soittamamme Rod Stewartin Maggie May, mutta Aretha astui jostain linjoille. Wake up Maggie ensiviikolla! Täällä soi sunnuntain ratoksi. 18.10.2009 - 12:46
Muisti pätkii, mutta sehän ei nyt ole mitenkään uutta, mainitsemisen arvoistakaan. Kun tulee ohimennen mutistua merisumusta, Nappula soittaa pohjoisesta udellen miten olemme ylipäätään joutuneet sumun saartamiksi, vaikka majailemme aavikolla. Matkan meren rannalle junailee ulkopuolinen taho, joka haluaa vaikuttaa arvomaailmaamme tai kuten Bones asian ilmaisee, aavikolla vallitsevaan arvotyhjiöömme. Koska keikassa ilmenee ulkopuolisilta, jopa junailijalta itseltään salattavia yksityiskohtia, kaiketi koko asian ydinkin, voimme paljastaa vain yleispiirteisiä seikkoja. Nappula yrittää arvailla purjehdimmeko ulapalle, ehken rannikon edustan saariston sokkeloihin saakka. Youssuf ihmettelee, että mitä muka siellä tekisimme, rannikolla sumun saartamina? Asiantila ajaa meidät kumminkin Atlantin rannikolle. Kaikki matkakulut katetaan -periaatteella toimeksiantaja suo meille mahdollisuuden poiketa aavikon junnaavasta arjesta haistattelemaan merituulia. Tärkeästä tehtävästä huolimatta päätämme reissata kuten parhaatkin virkistysmatkalaiset. Toimeksiantajamme toteaakin, ettei meidän tule pihistellä varusteluissa eikä matkakuluissa. Saamme mukaan kaikkinaisista tarpeistamme huolehtimaan henkilökohtaisen matkaoppaan. Moussan veli Ibrahim lupasi asettua asustamaan majaamme poissa ollessamme. Dee tulee niin iloiseksi, että matkavalmisteluja tehdessään hyräilee ripati-ripati-rei, römpöti-römpöti-röi ja pöpöti-pöpöti-pei. Bones uskoo hyräilyjen osoittautuvan Nalle Puhin rimpati-rimpatin covereiksi. Mutta miksi juuri tällaiset laulut raikaavatkaan ilmoille? Eipä tarvitse tarpoa hiekka-aavikolla kun junailija järjestää meille edestakaisen Bamako-Dakar Expressin ensimmäisen luokan vaunupaikat. Vaikeuksia tulee tuottamaan Abdullahin samanaikainen vuohi- ja kanakuljetus. Haukuntaa, määintää ja kotkotusta tiedossa. Dee puhisee pohjoiseen Nappulalle vartin valistuksen kapverdeläisen Cesaria Evoran musiikin erinomaisuudesta niinpä jäpä luulee meidän virittäytyvän Kap Verden matkaan. Noh, mehän emme itsekään tiedä, missä aavoilla seilaisimme, koska koordinaatit katosivat salaperäisesti jo ennakkoon. Vuosituhansia on uskottu meri-ilmaston terveyttä edistäviin vaikutuksiin. Siis sama se meille, missä purjehdimme. Löytyyhän maailmalta epäterveellisiäkin meri-ilmoja, joiden vaikutusmekanismit saavat kummallisia, aivan arvaamattomia aikaan. Dee päättää kirjoittaa ilmeisen muistiin: 1) Etsi ja löydä kadotetut koordinaatit 2) Keskity ydinkysymyksiin 3) Erityisen kriittinen etukäteisarvio onnistuuko junailija vaikuttamaan arvotyhjiöömme 4) Nuotita coverit 5) Lähetä Nappulalle syntymäpäivälahjaksi hiekkapaperia ja rustaa onnitteluruno 6) Musiikkia sunnuntain ratoksi Tapaamisiin, timbuktulaiset P.S. Yllättäen piilee yhteyden ydin Vera Lynnin esityksen, Tohtori Outolemmen jopa Kap Verden välillä joskin se saattaa peittyä hämärään tai tapauksessamme peräti merisumuun... 11.10.2009 - 10:10
Nappula viestittää säätietoja pohjoisesta. Iridiun rätisee ajan, paikan, sään arvaamattomuutta: Yö on päivää pidempi. Yön aikana saadaan maan eteläosissa sadekuuroja. Lännestä saapuu uusi kapea saderintama. Rintamavyöhykkeen pohjoispuolella keikkuu kevyttä kumpupilveä, eteläpuolella roikkuu lyijynharmaa pilvipeite. Aurinko on noussut koko maassa. Sää on tuulinen ja epävakainen, tuuli navakkaa tai kovaa kaikilla merialueilla. Aamulla tiedossa tihkusadetta, sumua, utuakin. Pilvisyys edelleen runsasta, lännestä pilvipeite alkaa pikkuhiljaa rakoilla. Sää kylmenee. Länsi-Lappiin kertyy kuivempaa ilmaa. Lounaasta lähestyy iltapäivän aikana yksittäisiä kuuroja. Maan länsiosissa voi esiintyä hallaa. Pohjoisesta kertyy kylmempää ilmamassaa. Lännessä poutaa, idässä ilmenee tihkusadetta. Koillisessa koetaan kuurojen sadealue. Lännen ja pohjoisen välinen tuuli voi tuntua vielä viileältä. Lämpötila pysyy kuitenkin plussan puolella. Viikon lopulla melko aurinkoista.Sunnuntain ratoksi. Yö on pimeä, maa kylmä, kissat hyppii pöydillä, koirut pöydän alla... 27.09.2009 - 14:10
Taustatietoja DVD Review: Desert Rebels - Ishumars, The Forgotten Rockers Of The Desert Noin Nigerissä. Pitkin kesää Suomessa esiintynyt Malin tuaregien Terakaft ei pääse oikeuksiinsa YouTuben pätkillä. Tuaregi-kulttuuria tukemaan on koottu yhdistyksiä kuten Taghreft Tinariwen ja Afous Afous ry Koko klaani ja vähän enemmänkin lavalla... Sunnuntaimusaa korvilla, vapaana vaellellen timbuktulaiset P.S. Amimorphis'in ill ehdottaa musiikillista yhteistyötä, noh täytyy kysäistä, josko tuaregit suostuu? 20.09.2009 - 12:33
Surullisten laulujen sunnuntai Timbuktussa. "A dragon lives forever, but not so little girls and boys..." Muuta sunnuntaimusaa täällä. Vuosia myöhemmin... Marylle Timbuktulaisetkin merisumun saartamina... lähdettävä on... 06.09.2009 - 14:11
Kun Suomi putos puusta tai När ljuset kom till Finland. Muuta sunnuntaisoittoa täällä. Aavikolla aamuyön pimeinä tunteina, kun uni ei tule, Dee miettii metsää. Hiekkatuuli rapisee majan seiniin. Dee anelee, että vastaa, anna edes jokin vainu. Niinhän metsä vastaa kuin sinne huutaa? Tyhjentävät, kerrassaan veret seisauttavat iänikuiset sananlaskumme ja kansanviisautemme eivät aina päde. Metsä ei suostu edes kuiskaamaan. Se nyt vain humisee Deen pääkopassa tyhjää. Ei johdata minnekään. Mielikuviin ei ilmesty yhtenäistä metsää vain kuva hakkuuraiskion laidalla kannolla istuvasta yksinäisestä hahmosta ja viereen käpertyneistä koirannurjakkeista. Suomi putoaa puusta. Maailman metsiin verrattuna pohjolan metsät eivät ole suuria, eivät mahtavia eivätkä vanhoja. Metsät ovat kasvaneet pettua ja vaurautta. Ne näyttäytyisivät nykyisin äkkikasvuisten, suorarivisten ja -vartisten puiden, yhden valtalajin talouspuutarhoina: tervaa, bulkkia ja paperia. Kohta eivät niitäkään. Ehkä tulevaisuuden pohjoisen havumetsävyöhykkeen maisemaa hallitsevat bioenergiametsäpellot?
Tiheäsyistä rakennuspuuta, sydänpuuta, saa vain kierrättämällä vanhojen rakennusten materiaaleja. Kaukaiset metsämme kasvavat hötö-honkaa, saaristo ja pohjoinen kitukoivua. Jos jokin metsä Deen päässä humajaa, pistelee se piikkiakasiapensaikkona, havisee muutaman aarin suosilmäkkeen reunoilta vallanneena haavikkona tai suhajaa rannan ryövänneenä tervaleppäryteikkönä, ehkä esi-isien istuttamana lehtikuusikujanteena?
Sykähdyttävintä pohjoisissa metsissä ovat kohtaamiset metsänelävien kanssa. Metsä ei ole meidän, vaellamme siellä vieraana. Se on villieläinten ja tulokaslajikarkulaisten valtakunta. Kohtaamme vainioillaan vainottuja metsäneläimiä useammin kaukana kodostaan, kaupungeissa kuin omissa metsissään.
Chow-Samuel vahtasi terhakkaasti pohjoiseen takametsään villisikojen tallaaman polun öistä trafiikkia. Näimme joskus iltahämärissä vilauksen villisikapesueesta tai yksittäisestä isosta karjusta. Viiden porsaan pesue töpsytteli polkua ylväästi ja pelottomasti emon johdattamana koiran raivoisasta haukusta piittaamatta. Aina ne olivat matkalla samaan suuntaan. Niillä täytyi olla jokin meiltä salattu paluureitti. Arvoitukseksi jäi, miksi ne olivat matkalla, minne ja mistä? Koiru muutaman kerran karkailtuaan tuli verissäpäin kotiin. Epäilimme sen käyneen omin luvin villisikametsällä. Ja senhän tietää, kuka siinä leikissä häviää.
Hauskaakin metsäretkillä piisasi. Ah, autuaallista onnea, kun nuori chow-Youssuf heittäytyy alkukantaisimmilla vaistoillaan Mäyrämäen metsäsikojen polunvarren paskakasoihin kieriskelemään. Tai kun aavikolla kasvaneena Youssuf ei erota jänöä oravasta, vaan kadotettuaan vainun jänöjahdin päätteeksi, alkaakin haukkua pontevasti puuhun kavunnutta oravaa. Kurret eivät ole aiemmin koirua lainkaan kiinnostaneet, mutta nyt se luulee kadottamansa jänön kiivenneen kuusen latvaan. Noh, tottahan toki Youssuf aavikkokoiruna tuntee muutaman maaoravan, on jopa tehnyt tuttavuutta niiden kanssa.
Tragediaakin riittää, kun kooltaan kovin pieni, mutta egoltaan mittaamattoman mahtava aavikkochowi kohtaa pohjoisen villin luonnon. Ei tarvita rottaa suurempaa otusta, joka terävillä hampaillaan osaa kohdistaa tappavan tarkan iskun koiran kuonoon, kun koirulilla on jo melkein menoa. Veren tahraama hanki näyttää kuin sotaisammaltakin taistelutantereelta piisamin ja haukun kohtaamisen jäljiltä. Aavikolla asuvan ei ole viisasta mennä härräilemään pohjoisten metsien piisamien talvipesille.
Metsä on metsää. Todettava on, ettei Dee näe metsää puilta. Se tuntee tuhat ja yksi tarinaa yksittäisistä puista, mutta voiko missään vaeltaa enää ihmiskäden koskemattomissa ikimetsissä loputtomiin?
Metsät, vuori- ja tunturimaiden laaksot luovat maisemavankilan, ahdistavan ja suljetun. Deen on kiivettävä korkeimmalle kukkulalle, hiekkadyynille kartoittaakseen ympäristömme, nähdäkseen silmän kantamattomiin, hengittääkseen vapaasti aavikon hiekkapöyn tiivistämää ilmaa. Metsä estää kaukonäkymän, siksi se ei ole meidän mieltemme arkkityyppi. Olemme viehättyneet järvien aavoista, merten ulapoista, mutaisista Afrikan virroista, aavikoiden hiekkaerämaista, öisistä taivaankansista autiomaiden yllä. Autius meissä.
Nyt tunkee aavikollekin jo joka rakosesta metsää, paperimetsää. Poste restanten postiluutikkoon on kolahtanut Ympäristökasvatuksen viimeisin Metsä-teemalehti. Ystävä lähettää vanhoja Suomen Luonnon numeroita. Eräälläkin lehden Kysy luonnosta -palstalla ihmetellään: Montako siementä on kävyssä? Löytyy myös hieno juttu Suomen saukkokannasta. On pakko saada tietää, että koira antoi sudelle mustan turkin. Nappula viestittä, että Erkon lehdessäkin kirjoitetaan metsistä ja puista: laajat artikkelit Norjan edistyksellisestä puuteollisuudesta ja Komin ikimetsistä.
On kaivettava lukuun Henry Thoreaun Elämää metsässä. Vaikka loistavan ristiriitaisia ajatuksia välittävän kirjan jok'ikinen uudempi lukukokemus aina hieman väljähtyy, pysyy kirja silti vielä kärkitiussa. Dee tirskuu yökaudet Thoreaun äärellä. Ei muistanut yli vuosikymmenen takaisen lukemuksen peruilta, että kirja on niinkin pitelemättömän runollinen, paatoksellinen ja ennen kaikkea hulvattoman hauska.
"Kun Phaeton halusi urotyöllään todistaa taivaallisen syntyperänsä ja ohjasi yhtenä ainoana päivänä auringon vaunuja ja ajoi syrjään oikealta reitiltä poltti hän useita taloja taivaan syrjäkatujen varsilta ja kärvensi maan pinnan niin että kaikki lähteet kuivuivat ja syntyi Saharan suuri erämaa, ja kun Jupiter viimein syöksi hänet salaman iskulla maahan, suri aurinko niin hänen kuolemaansa, ettei paistanut vuoteen.
Sen pahempaa hajua ei ole olemassakaan kuin se, joka nousee pilaantuneesta hyvyydestä. Se on sekä inhimillinen että jumalallinen haaska. Jos varmuudella tiedän, että talooni on tulossa mies, joka tieten tahtoen aikoo tehdä minulle hyvää, juoksen karkuun henkeni edestä aivan kuin minua uhkaisi samumiksi kutsuttu Afrikan erämaiden tuuli, joka tupruttaa suun, nenän, silmät ja korvat hiekkaa täyteen niin että siihen menehtyy, sillä pelkään hänen saavan tehdyksi minulle jotain hyvää ja tartutetuksi vereeni sairauden aiheuttajia. En pidä ketään hyvänä ihmisenä sen vuoksi, että hän antaisi minulle ruokaa, jos olisin kuolemaisillani nälkään, tai lämmittäisi minua, jos olisin paleltumaisillani, tai auttaisi minut ylös ojasta, jos joskus sattuisin sellaiseen putoamaan. Voin näyttää teille, että Newfoundlandin koira tekisi aivan samoin.
— — Kaikkeen tulevaan ja mahdolliseen nähden meidän tulisi elää hyvin leväperäisesti ja epämääräisesti, ja ääriviivojemme pitäisi sillä puolella olla epäselviä ja usvaisia, koska varjomme kuitenkin paljastaa huomaamattoman hikoilun auringon suuntaan. Sanojemme haihtuvan totuuden tulisi alituiseen kavaltaa kertomamme epäluotettavuus. Totuus muuttuu lakkaamatta, vain sen kirjalliset muistomerkit jäävät jäljelle. Uskoamme ja hartauttamme ilmaisevat sanat eivät ole täsmällisiä, mutta yleville luonteille ne ovat silti merkityksellisiä ja tuoksuvat suitsutuksen tavoin."
Otteet sivuilta 71-72 ja 298. Henry Thoreau, Elämää metsässä. Alkuteos Walden tai Life In The Woods vuodelta 1854 suomentanut Mikko Kilpi. WSOY, 1990
Timbuktulaiset aavikolla tallustellessaan miettivät metsää... "Jos metsään haluat mennä nyt niin todella yllätyt..." |
Kirjoittaja
Dee & koirut Bones ja Youssuf Tombouctou -- No Data Available Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005  
Matkalla luettua
Paul Auster, Timbuktu. Tammi, 1999. Timbuktu, 1998, suom. Arto Virtanen Africa West, World Travel Map 1:3 500 000. Bartholomew, London 1995 Africa Nord and West, Road Map 1:4 000 000. Kümmerly+Frey Political Edition, Bern (sveitsiläiset eivät laittaneet karttaan painovuotta, kustantaja harjoittaa political edition -toimintaa?) Barry Sears, Zone — oikeaa ruokaa oikeaan aikaan. Otava, 2003. The Zone, A Dietary Road Map, 1997, alustava käännös Else-Maj Taskinen Barry Sears, Zone elämäntapana. Otava, 1998. ? suom. Anita Patala Hannu Karttunen et al., Ursan tähtikartasto. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, Helsinki 2000 Jacqueline & Simon Mitton, Katse avaruuteen. Tammi, 1999. The Marchall Children's Guide to Astronomy, 1998, suom. Markus Hotakainen José Luis Peixoto, Tyhjä taivas. WSOY, 2005. Nenhum olhar, 2000, suom. Tarja Härkönen Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. Kuvittanut Erkki Tanttu. Otava, 1985 Martin Page, Kuinka minusta tuli tyhmä. Suom. Anu Partanen. Like, 2003 William Blake, Taivaan ja helvetin avioliitto ja muuta proosaa. Karisto, 1993. Teoksista The Prophetic Writings of William Balke I-II, The Mariage of Heaven and Hell, The Complete Writings of William Blake, suom. Tuomas Anhava Tove Jansson, Vaarallinen juhannus. WSOY, 1987. Farlig midsommar, 1957, suom. Laila Järvinen Antoine de Saint-Exupery, Siipien sankarit ja Yölento Tammi, 1996. Terre des hommes, 1939; Vol de nuit, 1931, suom. Eino Ismala ja Anni Mannerkorpi Gottfried Polykrates, Palava maa. Elämyksiä ja havaintoja Marokosta Saharan kautta Sudaniin tehdyltä tutkimusmatkalta. Weiling+Göös, 1965. Brennenda Erde, 1965, suom. Pentti Linnonen. Arto Melleri, Tuomiopäivän sävärit eli Svimbaa, komisario Koskinen. Kemian lopputyö. Otava, 1987 J.R.R. Tolkien, Puu ja lehti. Saduista. WSOY, 2002. Tree and Leaf, On Fairy-Stories, 1988, suom. Vesa Sisättö Karel Capek, Puutarhurin vuosi. Kuvittanut Josef Capek. Basam Books, 2002. Zahradníkuv rok, 1929, suom. Eero Balk Herman Melville, Moby Dick eli valkoinen valas. WSOY, 1993. The Whale or Moby Dick, 1851, suom. Seppo Virtanen Kobo Abe, Hiekkaa. Gummerus, 1967. Kuvitus Matsi Abe. Japaninkielinen Suna no Onna, 1962. Englanninkielisestä laitoksesta, 1964, suom. Antero Tiusanen Jaan Kaplinski, Rajalla jota ei ole. Merkintöjä tiedosta, tietoisuudesta, uskosta. Otava, 1992, suom. Juhani Salokannel Yrjö Kokko, Pessi ja Illusia. Satu. Valokuvat kirjailijan. WSOY, 1944 Nazim Hikmet, Puut kasvavat vielä. Tammi, 1981, suom. Brita Polttila Oiva Paloheimo, Tirlittan — orpotyttö ihmisten ihmemaassa. Rolf Sandqvistin kuvitus. WSOY, 1994. Alkuteos 1953 Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi. Tekijän kuvittama. WSOY, 2002. Le petit prince, 1944, suom. Irma Packalén Fernando Pessoa, En minä aina ole sama. Otava, 2001, Pessoan runotta valikoinut ja suomentanut Pentti Saaritsa Daniil Harms (Daniil Ivanovitš Juvatšov), jonka vuosien 1936-39 proosapalasista Katja Losowitch kokosi ja suomensi Sattumia. WSOY, 1988 Juan Ramón Jiménez, Harmo ja minä. Andalusialainen elegia. Kuvitus Baltasar Lobo. WSOY, 1979. Platero y yo, 1914, suom. Tyyni Tulio Aleksandr Volkov, Pieni Dessoilu. Runot, kiännökset. Petroskoi 1997 Tove Jansson, Muumipapan urotyöt. WSOY, 1987. Muumipappans bravader, 1963, suom. Laila Järvinen Kahlil Gibran, Profeetta. Gibranin taidetta kuvituksena. Karisto, 1979. Annikki Setälä on suomentanut englanninkielisestä The Prophet, 1923 James Joyce, Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Tammi, 1982. A portrait of the artist as a young man, 1916, suom. Alex Matson Franz Kafka, Erään koiran tutkimuksia. Novelleja. Otava, 1988. Toimittanut Kai Laitinen, suomentanut Aarno Peromies teoksista Erzählungen (1935), Hochzeitsvorbereitungen (postuumisti 1953) ja Beschreibung eines Kampfes (1936) Joseph Conrad, Pimeyden sydän. Otava, 1988. Heart of Darkness, 1902, suom. Kristiina Kivivuori Alexandre Olivier Exquemelin, Karibian merirosvot. 1970?. De Americaensche Zee-Roovers, Amsterdam 1678(?), suom. Jorma Tiainen(?) Eeva-Liisa Manner, Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia. Tammi, 1957 / Lasipalatsin kirja kerrallaan 2000 Mark Twain, Kapteeni taivaassa. Karisto, 1997. Report from paradise, 1909, suom. Jorma Etto Robin Kerrod, Tarunhohtoinen tähtitaivas. Totta ja tarua tähtien ja planeettojen maailmasta. Karisto, 2005. The Book of Constellations. Discover the secrets in the stars, 2002, suom. Pekka Tuomisto Robert Louis Stevenson, Tohtori Jekyll ja mr Hyde. Otava, 1996. The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde, 1886, suom. Erkki Haglund Yashar Kemal, Linnut ovat lähteneet. Tammi, 1981. Turkinkielinen Kuslar da gitti, 1981. Ranskankielisestä Alors, les oiseaux sont partis suomentanut Anja Leppänen, kuvittanut Anastasia Kangas Samuel Beckett, Huonosti nähty huonosti sanottu. Like, 2002. Mal vu mal dit, 1981 suom. Anni Sumari Tuomas Anhava, Oikukas tuuli. Toinen valikoima japanilaisia tankoja. Otava, 1970 Michel de Montaigne, Esseitä. WSOY, 1999. Alkuperäisistä esseistä valikoinut Klaus Holma vuonna 1938, suom. Marketta Enegren Jean Rhys, Wide Sargasso Sea. Penguin Books, 1968. Alkuteos 1966 Paulo Coelho, Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin. WSOY, 1997. Na margem do rio Piedra eu sentei e chorei, 1994, suom. Jarna Piippo Egon Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria. WSOY, 1989, suom. Erik Ahlama Antonio Tabucchi, Requiem. Like, 1995. Requiem uma alucinacão, 1991, italiankielisestä laitoksesta suomentanut Päivi Kaipainen Pablo Neruda, Valitut runot. Tammi, 1983. Suomentaja Pentti Saaritsa on valikoinut runot kokoelmista Andien mainingit ja Meren ja yön portit sekä ennen suomantamattomia runoja César Vallejo, Musta kivi valkoisen päällä. César Vallejon runoutta ja proosaa. Valikoinut ja suomentanut Matti Rossi, Tammi, 1975 Michel Tournier, Perjantai. Tammi, 2000. Vendredi ou les limbes du Pacifique, 1967 suom. Eila Kostamo Pirjo Hämäläinen-Forslund, Pieni tulevaisuuskirja. Imatran Voima Oy, 1993 Eeva-Liisa Manner, Ikäviä kirjailijoita. Toim. Tuula Hökka, TAI-teos, 1994 Antoine de Saint-Exupery ja Antoine Capelle et al., Pikku Prinssi ja miten tarina syntyi. Le Petit Prince conception et réalisation, Gallimard, 1993, suom. Pirkko Biström 2006 ja Irma Packalén 1951 . WSOY, 2006 Raimo Harjula, Veljeni Mirau. Kansanparantajan matkassa afrikkalaisessa kulttuurimaisemassa. SKS, 1981 Matti Kuusi toim., John Muafangejo kuvat, Mustan Afrikan viisautta. WSOY, 1979 Marguerite Duras, bibliografia Tove Jansson, Muumi-kirjoja; Muumipappa ja meri, WSOY, 1965; Pappan och havet, 1965, suom. Laila Järvinen Mirja Kivi teksti ja toim., Tove Jansson originaalikuvitukset, Muumilaakso tarinoista museokokoelmaksi. Tampereen taidemuseon julkaisuja Nro 83, 1998 Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä, Haru, eräs saari, suom. Liisa Ryömä. WSOY, 1996 A. A. Milne, Nalle Puh rakentaa talon, kuvitus E. H.Shepard. WSOY, 1997. The House at Pooh Corner, 1928, suom. Kersti Juva, runot ja vastapuhe Panu Pekkanen Pihla Meskanen, Pieni majakirja, valokuvat Pihla Meskanen ja Arkin opettajat, piirrokset Antonia Ringbom. Tammi, 2006 Juhani Pallasmaa toim., Eläinten arkkitehtuuri — Animal Architecture. Suomen rakennustaiteen seura, 1995 Helmi Krohn, Hipsuvarvas ja muita kertomuksia, kuvitus Petra Heikkilä. WSOY, 2006 John Ruskin, Kuninkaitten aarteet. Karisto, 1918. Ruskinin vuonna 1846 pitämä Of Kings' Treasuries -esitelmä ilmestyi Sesame and Lilies -teoksessa 1865, suomentanut ja johdannolla varustanut V. Hämeen-Anttila Jack London, Erämaan kutsu. Karisto, 1996. The Call of the Wild, 1903, suom. Heimo Pihlajamaa Albert Camus, Putoaminen. Otava, 1980. La Chute, 1956, suom. Maijaliisa Auterinen Raymond Carver, Rivi riviltä, lyönti lyönniltä. Valikoima runoja. WSOY, 1994. Suom. Lauri Otonkoski ja Esko Virtanen Daniil Harms (Daniil Ivanovitš Juvatšov), Ensiksikin ja toiseksi. DESURA, 2002. Tekstit kokosi ja suomensi Katja Losowitch Matti K. Mäkinen, Arkkitehtuurin jatulintarhat. Avain, 2006 F. M. Dostojevski, Vanhan ruhtinaan rakkaus. Gummerus, 1983. Alkuteoksesta, 1859, suom. Juhani Konkka Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan. WSOY, 2005. Alkuteoksesta Mestari ja Margarita, 1928-40, suom. Ulla-Liisa Heino Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle. Loki-kirjat, 1995. Lezioni americane. Sei proposte per il prossimo millenio, 1993, suom. Elina Suolahti Tove Jansson, Muumit ja suuri tuhotulva. WSOY, 1992. Småtrollen och den stora översvämningen, 1945, 1991, suom. Jaakko Anhava Italo Calvino, Ritari joka ei ollut olemassa. Tammi, 2004. Il cavaliere inesistente, 1959, suom. Pentti Saarikoski, 1962 A.A. Milne, Nalle Puh. Kuvitus E.H. Shepard. WSOY, 1989. Winnie The Pooh, 1926, suom. Anna Talaskivi, runot Yrjö Jylhä Harry Martinson, Aniara. Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa. WSOY, 1965. Alkuteoksesta (1956) suomentanut Aila Meriluoto Nikolai Gogol, Nevan valtakatu. WSOY, 1988, alkuteoksesta (1835) suomentanut Juhani Konkka Aleksis Kivi, Kootut teokset 1-4, Seitsemän veljeksestä. SKS:n toimituksia 399. Gummerus, 1984, alkuperäisteos vuodelta 1870 Jack London, Jerin veli. Erään koiran elämä ja seikkailut. Otava 1970. Alkuteoksesta Michael Brother of Jerry, 1917, suomentanut Aune Tolvanen Tšingiz Aitmatov, Kirjavan koiran kukkula. Kansankulttuuri Oy, Helsinki 1978. Alkuteos Pegij pes, beguštšij krajem morja ilmestyi aikakauslehdessä Znamja 4/1977, suomentanut Ulla-Liisa Heino Clarice Lispector, Tähden hetki. Ai-ai, 1996 Eeva-Liisa Manner, Varokaa, voittajat. Rajatilanteita, eli kuusikymmentä aspektia erään mestitsiperheen murhenäytelmään. Tammi, 1972 Georges Perec, W eli lapsuudenmuisto. Alkuteoksesta W ou le souvenir d'enfance, 1975, suom. Päivi Kosonen. Like, 2004 Lewis Carroll, Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa.Alice´s Adventures in Wonderland, 1865 ja Through the looking Glass, 1872. Kuvittanut John Tenniel. Suomentaneet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner, Gummerus, 1974 Otta F. Swire, The Highlands and Their Legends. Oliver & Boyd, 1963 Karl Marx, Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. Ensimmäinen osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Alkuteoksesta Das kapital. Kritik der politischen ökonomie. Suom. O. V. Louhivuori. Käännöksen tarkistaneet Marx – Engels – Lenin -Instituutin toimittaman, v. 1932 Berliinissä ilmestyneen saksankielisen painoksen mukaan T. Lehen ja Mauri Ryömä. Kansankulttuuri Oy, 1948 Fernando Pessoa Levottomuuden kirja. Alkuteoksesta Livro do Desassossego por Bernando Soares suomentanut Sanna Pernu, kuvitus Priit Pärn. Andalusialainen koira, 1999 Antti Nylén, Vihan ja katkeruuden esseet. Savukeidas Kustannus, 2007 Samuel Beckett, Mercier ja Camier. Alkuteoksesta Mercier et Camier, 1946, suom. Tarja Roinila. Basam Books, 2003 Eduard Uspenski, Fedja-setä, kissa ja koira. Kuvitus G. Kalinovski. Alkuteos Djadja Fjodor, Plos i Kot, 1974, suom. Martti Anhava. Otava 1975 Uspenski Eduard, Fedja-setä ja kummitus. Kuvittanut Salla Savolainen. Alkuteos Prividenije iz Prostokvašino, 2005, suom. Vappu Orlov. Tammi 2008 Mäkelä Hannu, Eetu — Matkoja Eduard Uspenskin maailmaan. Tammi 2008 Tiibetiläinen kuolleidenkirja. Suuri Kuulemisen Tuoma Vapautuminen Bardossa. Toimittaneet Francesca Fremantle ja Chögyam Trungpa. Alkuteos The Tibetan Book of The Dead — The Great Liberation through Hearing in the Bardo, 1975, suom. Ilkka Tanner. WSOY 1979
Mr Bones tutkii
Jutun juoni
2010 2009
2008
2007
2006
2005
Man Ray kalpenee
Jossain muualla
 |
||
